Lupa olla oma itsensä

Tutkimusten mukaan n. kolmasosa ihmisistä on introvertteja. Työelämässä suositaan kuitenkin ulospäinsuuntautunutta supertähteä, mistä ehkä seuraa se, että moni kokee joutuvansa esittämään toisenlaista kuin on. Olisiko ihan mahdotonta antaa kaikenlaisille ihmisille tilaa ja tilaisuuksia?

2,549 total views
  1. Tammikuussa The New York Times -lehden verkkosivulla julkaistiin Susan Cainin artikkeli The Rise of the New Groupthink. Kirjoituksessaan Cain kritisoi sitä, että ulospäinsuuntautuvuudesta on tullut jonkinlainen hyvän ihmisen normi. Lisäksi hän haastaa myös toisen totuutena julistetun näkemyksen, jonka mukaisesti ryhmässä työskentely ja kollaboraatio tuottaisivat automaattisesti hyviä tuloksia. 
  2. Ryhmässa vs. yksin -vastakkainasettelun pohtiminen kiinnostaa henkilökohtaisesti, koska koen sekä asioiden prosessoinnin toisten kanssa ja ajan itsekseni puurtaen olevan tarpeen, jotta saan jotakin aikaan. En varmastikaan ole ainoa. Ryhmässä tekemisen etuja korostettaessa tuntuu muutenkin unohtuvan kaksi asiaa: Ihmisten työt ovat erilaisia ja ihmiset itse ovat erilaisia. Ihmisten ominaisuudet mm. toisten seuran sietämisen ja tarvitsemisen suhteen esiintyvät ihmispopulaatiossa omien lainalaisuuksiensa mukaisesti riippumatta siitä, mitä esimerkiksi työelämässä jonakin ajanhetkenä pidetään suotavana. On sääli, että rajoittunut ajattelu estää meitä hyödyntämästä ihmisten kykyjä täysimittaisesti.
  3. Kuten arvata saattaa, Cainin artikkeli kirvoitti kommentoimaan. Creativity and Innovation -sivulla on Keith Sawyer vastine:
  4. Otsikoinnin sanankäyttö on voimakasta, sillä en puhuisi varsinaisesta hyökkäyksesestä (attack). Myös Cain tunnustaa ryhmässä tekemisen hyvät puolet. Hän toistaa kirjoituksissaan sekä puheestaan taltioidulla TED-videolla sitä, miten hän ei pyri mitätöimään kollaboraation etuja eikä pidä ulospäinsuuntautuneisuutta sisäänpäinkääntyneisyyttä huonompanakaan. Cainin mielestä meidän tulisi antaa kaikenlaisten ihmistyyppien loistaa. 

    Maaliskuussa Cain kirjoitti The Guardian -lehden verkkosivulla aiheesta Why the world needs introverts.
  5. Cain tuo kauniisti esille, miten historian eri käänteissä niin ekstrovertit kuin introvertitkin ovat tehneet merkittäviä tekoja ja muuttaneet asioiden kulkua. Työelämässä myös kovasti peräänkuulutetaan ideointia ja innovatiivisuutta. Siksi onkin aiheellista muistaa, että juuri introvertit ovat usein niitä, jotka kysyvät "entä jos" ja "voisiko". Ekstrovertille voi olla tärkeämpää ylläpitää mukavaa ilmapiiriä, joten hän välttää ns. hankalia kysymyksiä, joilla kenties haastetaan enemmistön mielipide.

    Tiesitkö muuten, että suuresti ihailtu Guy Kawasaki on omien sanojensa mukaan introvertti: “You may find this hard to believe,” Kawasaki wrote, “but I am an introvert. I have a ‘role’ to play, but fundamentally I am a loner.”
  6. Keith Sawyer on kirjoittanut luomistyön yksinäisyydestä ja toisaalta vuorovaikutuksen merkityksestä luomistyössä Emily Dickinsonin, Paul Gauguinin ja Charlotte Bronten sosiaalisia verkostoja tarkastellen.  
  7. On elätelty romantisoituja mielikuvia siitä miten taitelijat luovat mestariteoksensa ylhäisessä yksinäisyydessä muita ihmisiä kartellen. Sawyer toteaa, että taiteilijat eivät ole erityisen erakoituneita paitsi ehkä intensiivisimpinä työjaksoinaan. Vuorovaikutus muun yhteisön kanssa on suorastaan luomistyön edellytys. Taiteilijahan imee vaikutteita omasta ajastaan eikä tämä voi toteutua ilman ajatusten ja näkemysten vaihtoa. Tärkeät muut ihmiset eivät kuitenkaan saisi olla samanmielisiä hymisijöitä vaan mielen ravintoa pitää tulla eri suunnista. Ilmeisesti luovuudelle on eduksi jos sosiaalinen verkosto on laaja ja koostuu erilaisista ihmisistä ja ryhmistä. Ja väistämättä jossakin vaiheessa taiteilijan on kestettävä myös se kauhea yksinäisyys, koska työ ei tule muuten valmiiksi!  


    Cainin kirjoittama teos Hiljaiset, introverttien manifesti on äskettäin ilmestynyt suomeksi. Kirjan viestin toivoisin välittyvän mahdollisimman laajalle. Sen sijaan, että pyrimme kansoittamaan työpaikat ihmisillä, jotka joutuvat pinnistelemään jotkin konsulttinormit täyttääkseen, olisi parempi rohkaista ihmisiä tuntemaan omat ominaisuutensa, hyväksymään ne ja tätä kautta löytämään itselleen parhaiten sopivat tavat osallistua.   


Like
Share

Share

Facebook
Google+